Ketjusilmukan hahmotti koukku vasemmallakin melko helposti, mutta jo toinen kierros vaati melkoista aivojumppaa.
Tein vuoronperään kahta virkkausta. Toista koukku vasemmassa ja toista oikeassa kädessä. Oikealla kädellä virkkaus kun on tuttua, joten välillä piti virkata ihan oikeasti ja samalla katsoa, miten pidän langasta kiinni, miten koukusta ja miten sormet ylipäätään ovat. Sitten ajatus piti vielä kääntää ympäri ja tehdä sama peilikuvana.
Kyllä se siitä harjoituksen myötä viimein lähti sujumaan. Sain ainakin hyvän muistutuksen siitä, ettei virkkaamisen aloittaminen niillekään oppilaille helppoa ole...
Uusi virkkausote sai minut jännittämään vasemman käden lihaksia aivan eri tavalla, ja nyt kämmensyrjässä on ehkä orastava jännetupintulehdus. Maltti on valttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti