Langankiertoja

5 tyttöä, 5 uutta tekniikkaa. 

Salomonin solmuja opetin muille itse. PowerPointin avulla kerroin, miten solmu tehdään. Näytin kuvia kyseisellä tekniikalla valmistetuista huiveista. Esillä oli myös äitini virkkaama huivi, jota sai lähemmin tarkastella. Dokumenttijameran avulla näytin vielä, miten silmukka syntyy. Sitten opastin muita tekemään virkkausta itse.   

Haasteita tuottivat lähinnä silmukoiden venyttäminen keskenään saman mittaisiksi sekä niiden yhdistäminen oikeaan kohtaan työn jatkumisen kannalta. Kaikki kuitenkin saivat salomonin solmunsa syntymään. :)

Sitten olikin vuorossa varrasvirkkausta. 

Ensin tehtiin kaksoisketjusilmukoita. 

Sitten venytettiin viimeinen silmukka ja pujotettiin se "vartaaseen"

Tästä vaiheesta ei ole kuvaa, mutta yllä varras. 

Varmaan ympärille syntyi pitkiä silmukoita, jotka virkattiin neljän ryppäisiin neljällä kiinteällä silmukalla. 

Seuraavalla kierroksella taas virkattaisiin silmukoita vartaalle.

Afrikkalaista kukkaa emme ehtineet vielä kokeilemaan, mutta tutustuimme siihen yksityiskohtaisten kuvien ja selostuksen sekä videon avulla. Alla kuvia esimerkkikukista. 

Tähtisilmukkaakaan emme ajanpuutteen vuoksi itse vielä virkanneet, mutta kattavan teoriapläjäyksen, videon ja havainnollistavan demonstraation avulla tekniikka tuli melko tutuksi. 

Palloa sen sijaan aloitimme. Aluksi tehtiin "napsahtava" magic ring-aloitus. Siitä sitten lähdettiin lisäämään silmukoita virkkaamalla jokaiseen kaksi uutta. Seuraavalla kerroksella joka toiseen ja sitä seuraavalla joka kolmanteen. Kun lisäykset oltiin tehty joka neljänteen, virkattii kolme seuraavaa kierrosta normaalisti. Omani eteni jo puoleen väliin. 

 

Oikein päin käännettynä

Tästä lähdettäisiin kaventamaan ensin joka neljännen silmukan kohdalla ja niin edelleen. Käänteisessä järjestyksessä alun lisäyksiin verrattuna. Kyllä tästä vielä amigurumitaidot kehittyy. :)

Vasemmisto

Olen lähestulkoon oikeakätinen. Vasemmallakin onnistuu moni juttu yllättävän hyvin. Tänään se juttu oli virkkaaminen. 

Ketjusilmukan hahmotti koukku vasemmallakin melko helposti, mutta jo toinen kierros vaati melkoista aivojumppaa. 

Tein vuoronperään kahta virkkausta. Toista koukku vasemmassa ja toista oikeassa kädessä. Oikealla kädellä virkkaus kun on tuttua, joten välillä piti virkata ihan oikeasti ja samalla katsoa, miten pidän langasta kiinni, miten koukusta ja miten sormet ylipäätään ovat. Sitten ajatus piti vielä kääntää ympäri ja tehdä sama peilikuvana. 

Kyllä se siitä harjoituksen myötä viimein lähti sujumaan. Sain ainakin hyvän muistutuksen siitä, ettei virkkaamisen aloittaminen niillekään oppilaille helppoa ole...

Uusi virkkausote sai minut jännittämään vasemman käden lihaksia aivan eri tavalla, ja nyt kämmensyrjässä on ehkä orastava jännetupintulehdus. Maltti on valttia. 

Helmiä

Märkähuovutusta. Villa huopuu lämmön, saippuan ja mekaanisen muokkauksen vaikutuksesta. Suomalainen lampaanvilla huopuu hyvin, kaikki villat ei. Veden ja saippuan avulla voidaan huovuttaa joko tasoa tai kolmiulotteisia hahmoja. 

Koska tasoa olen alakouluaikoina kokeillut, mutta haaveilemani huopikkaat olisivat olleet melko isotöiset, (maybe some day...) päädyin huopahelmien valmistukseen.  

Ensin karstasin villaa, sillä se oli myttääntynyt pussisäilytyksessä. 

Tekniikan tajuamiseen meni hetki, mutta sitten kun pääsi vauhtiin piti vain varoa, ettei raavi karstojen piikeillä kämmenselkiään. ;)

Karstatut villat aseteltiin ohuina laattoina ristikkäin. 

Monta tällaista kerrosta ja lopputulos oli tämä: 

Kun villakerroksia oli tarpeeksi, (kysyin opelta ja kaverilta :D) liitettiin kaksi juomapilliä toisiinsa työntämällä ne vähän sisäkkäin. Tämän jälkeen laitettiin korkistaan rei'itettyyn mehukattipulloon melko kuumaa vettä ja varattiin viereen Marseille -saippuaa. Sitten kasteltiin villa lämpimällä vedellä ja hierottiin siihen vähän saippuaa. 

Sitten villamatto rullattiin tiiviisti pillin ympärille. 

 

Bambumaton ja liukuesteen avulla pötkö "kaulittiin" tiiviiksi. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii jonkun verran aikaa ja ranteita. 

Tiiviistä villapötköstä leikattiin halutun kokoisia pätkiä, joista pyöriteltiin palloja. (Pilliä ei vielä poistettu sillä se esti helmien aukkoja huopumasta umpeen.)

Lämmintä vettä ja saippuaa tarvittiin tässäkin vaiheessa. 

Lopuksi helmet huuhdeltiin saippuattomiksi ja pillin kappaleet poistettiin helmien sisältä. Helmet aseteltiin kuivumaan grillitikkuihin. 

 

Näistä tulee ehkä rannekoru. :) hih. 

Pöllö

Neulahuovutusta. Savonlinnasta oli yllättävän hankalaa löytää huovutusneula. Villan hankkiminen oli hieman helpompaa, mutta alan liikkeeseen piti sitäkin varten etsiytyä. 

Käytiin läpi neulojen eroja. Isommat on rouheempia. Valmista tulee nopeammin, mutta jälki on reikäisempää. Kannattaa siis viimeistellä ohuemmalla neulalla. Monineulaisen huovutusvälineen eli neulaimen avulla huovuttaminen on myös aika nopeaa, mutta siinä voi toisaalta katkaista monta neulaa kerralla... On olemassa myös ompelukoneeseen liitettäviä huovutusneuloja. Niillä voi tosin huovuttaa vain tasoa. 

Mutta asiaan. Päätin tehdä pöllön. Inspiraatiota sain vielä ystäväni minulle lainaamasta huopa hemmot-kirjasta. Villan (ja ajan) säästämiseksi hahmon kehoksi leikattiin vanhasta patjasta. 

Siitä saksilla muotoilemalla tuli tällainen. 

Kuten kuvastakin näkyy, sähköistyy patjasilppu erityisen helposti. 

Imuroimisen jälkeen alkoi itse huovutus. Ohuen harmaan kerroksen jälkeen tulin ajatelleeksi, että kivi pöllön sisällä tekisi siitä tukevamman. Siispä ulos ja kiven etsintään. Pienen ekstra-leikkailun ja kiven piilotuksen sekä viillon kiinniompelun jälkeen jatkui huovutus. 

Vielä silmät

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Näitä täytyy ehkä tehdä lisää... :)

Orientoitumista

Tänään alkoi opintojakso lankatyöt ja huovutus. Odotin sitä ja olin innoissani, kun tunti alkoi. Innoissani. Ihan sen enempää hypettämättä. Usein valitetaan massaluennoista ja siitä, ettei opettajalla ole aikaa opiskelijoille. Tänään koin jotain aivan muuta. Minun ja opettajan lisäksi kurssilla on kolme opiskelijaa. :D Että jos en tällä kurssilla uusia juttuja opi, niin peiliin on katsominen.

Ja opinhan minä! Lankaleikkejä en lapsena tehnyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Noin metrin mittainen lanka solmitaan ympyräksi ja sitten leikkimään. Sain aikaan kissanviikset ja näin vaarin housutkin, mutta suurin ylpeilyn aiheeni nimi on Jacobs ladders. 

Muutaman videonkatselukerran ja erehdyksen jälkeen onnistumisen riemu oli suuri. Toistettuani sen tarpeeksi monesti, osaan nyt tehdä sen ilman ohjeita. Autoin myös kurssikaveria. 

Lankaleikkien lisäksi tänään kokeiltiin sormivirkkausta ja sormineulontaa. 

Jännää. :) Visioin, että tätä systeemiä voisi hyödyntää vaikka hiusdonitsin tai valkin tekemiseen. 

Muistelin myös, miten se alkusilmukka oikein tehtiinkään...

Hyvä minä. :)