Pitsiä teneriffalta ja kinnasneula

Ja ensin fransuja. Eräänlainen makramee siis jatkuu. Fransujen solmiminen  oli Suomessakin varsinkin ennen suosittu tapa koristella esimerkiksi kudottujen tekstiilien reunoja. Kuten yleisittäin muutkin solmeilut, myös fransujen tekniikka on säilynyt pääpiirteissään melko muuttumattomana.  

Teneriffanpitsi tunnetaan myös nimellä aurinkopitsi. Nimensä mukaisesti teneriffalta peräisin olevalla tekniikalla voi valmistaa pyöreitä pitsejä-kuin pieniä aurinkoja. :) 

Nuppineulat asetellaan tasaisin välein esimerkiksi viilipurkin pohjan reunaan. Neuloihin kieputetaan kuvan mukaisesti lankaa. Kun lanka kulkee kaikkien neulojen kautta, jatketaan pitsi. valmistamista keskelle syntynyttä lankojen risteyskohtaa kiertämällä. 

Ns. siltojen tekeminen helpottaa esimerkiksi pyramidi-kuvioiden tekemistä. 

Kinnasneula-tekniikkaan tutustumista odotin innolla. 

Neuloja voi tehdä ainakin puusta, luusta, metallista tai muovista. Kinnasneula-tekniikka menetti suosiotaan neulepuikkojen yleistymisen myötä. 

Aloitus tapahtuu pujottamalla neula aloituslenkkien läpi ja tekemällä samalla lankalenkkejä peukalon ympärille. Työ etenee ottamalla neulalle aina silmukoita peukalon takaa ja työntämällä neulan sitten kuvan mukaisesti peukalon tyvestä. Näin peukalolle syntyy aina yksi uusi lankalenkki. Vastaavasti peukalolla kauiten ollut lenkki pudotetaan pois. Peukalolla tulisi olla koko ajan kolme lenkkiä. 

Solmeilua

Eli solmujen tekoa. Erilaisten pintojen ja nauhojen aikaansaamista solmuilla. 

Kävimme läpi erilaisia makramee-tekniikoita. Pintaraapaisu lähinnä, sillä yhden kerran aikana ei läheskään kaikkiin  ehdi tutustua. 

Opettajan esimerkkejä ohuista muoviletkuista tehdyistä munkin nyöreistä

Ja langasta solmituista ystävän-nauhoista

Itse pääsimme kokeilemaan silmusolmuja, joita tehdessä nauha alkaa vähitellen kääntyä puneelle. 

Tasosolmuilla solmittu nauha puolestaan pysyy nimensä mukaisesti tasona. 

Tekniikka on hauska ja sillä saa helposti solmittua käsikoruja. 

Kokeilin myös kaksoistasosolmujen tekoa, mutta kiristin solmuja liikaa, joten ne eivät kunnolla kuvasta erotu. Tarkoituksena olisi saada solmut näkymään selvästi, jättäen niiden väliin kunnolla löysää. 

Lopuksi aloitin myös munkin-nyörin tekemistä. 

Nauhat asetetaan aluksi ristikkäin, keskikohdat päällekkäin. Sitten jokaista nauhaa käännetään seuraavan yli myötäpäivään, ylhäältä aloittaen. Jokaisen täyden kierroksen jälkeen solmu kiristetään. Näin alkaa syntyä pyöreää nyöriä. 

Niinkin yksinkertaisia tarvikkeita kuin villalankoja käyttäen on mahdollista tehdä todella monenlaisia asioita ja päästä mitä erilaisimpiin lopputuloksiin. Makramee on monia pieniä juttuja, joista voi joko yksinään tai yhdistelemällä saada aikaan jotain jännittävää. Hauska välityö annettavaksi nopeille oppilaille tai muutenkin käsityötunnilla kokeiltavaksi. 

Neulekoneella kikkailua

Perusteet koneneulonnasta opittuani, oli mukava päästä kokeilemaan uusia juttuja. 

Edellisellä kerralla ehdin jo kavennuksia ja levennyksiä tikkuun tehdä. Nyt kokeilin palmikkoa 

Kolmen silmukan siirtäminen ristikkäin toisen kolmen ryhmän kanssa on tekniikaltaan sama kuin puikoillakin neulottaessa. En tehnyt palmikon viereen silmukan pudotuksia, kuten ohjeessa neuvottiin. Sitä vastoin suurensin silmukan löysyyttä, että saan silmukat siirrettyä keskenään. Tässä mallitilkussa silmukan kireys oli 8. 

Tein myös nauhaa, johon muodostui sydämen kaltaisia kuvioita. 

Nauhaa varten luotiin vain 5 silmukkaa ja kuvio luotiin neulomalla keskimmäisen "neulan" yli muutama kierros. Tämä tapahtui vetämällä keskimmäinen neula täysin eteen lepoasentoon ja säätämällä kelkan neulantoimintavalitsin H-asentoon, jolloin se ei neulonut. Kuuden "huilauskierroksen" jälkeen neulantoimintavalitsin siirrettiin takaisin normaaliasentoon N ja tehtiin kolme välikierrosta. Näitä vaiheita toistamalla syntyi nauhaan pyöreä kuvio. 

Pitihän sillä valmiilta nauhalla sitten vähän hassutellakin. :D

Koneneulontaa

Neulekoneen valloitus käynnistyi torstaina. Ohutlankakoneeseen sopii melko ohut lanka. 

Tutustuttiin itse laitteeseen ja sen käyttöön. Silmukoiden luominen, neulominen levennyksineen ja kavennuksineen sekä päätteleminen käytiin läpi. Perehdyttiin niin teorian kuin käytännönkin kautta myös muutamiin koneneulonnan ongelmatilanteisiin kuten kelkan juuttumiseen keskelle työtä. 

Tässä kelkka on kiltisti toimintakuntoisena ja jumiutumattomana oikealla paikallaan. Lanka kulkee ohjaimien kautta kelkaan. 

Silmukoiden luomisen jälkeen alkoi itse neulominen. 

Työhön laitettiin jo ensimmäisen rivin jälkeen painot, jotta se neuloutuu paremmin. 

Yhteen tikkuun tein lankaa vaihtamalla raitoja...

...ja toiseen kavennuksia ja levennyksiä. 

Oli todella mukavaa oppia käyttämään neulekonetta, sillä äidilläni on sellainen. Nyt pääsen sillä sitten neulomaan jotakin. Valmista tulee nopeasti, mutta virheet on joskus melko haasteellista korjata. :)

Koukkuamiset

Koukkuaminen oli yksi niistä tekniikoista, joita olen pitkään halunnut kokeilla, mutta joka on vain jäänyt tekemättä. Maanantaina kuitenkin koukkusin.  Opettajan koukkuamia mallitilkkuja. 

Koukkuamiskoukku on tavallista virkkuukoukkua pidempi, ja sen toisessa päässä on stoppari. 

Tässä sekä koukkuamiskoukku että koukuttu näytetilkku. 

Koukuta voi monin eri tyylein ja pinnasta tulee eri tavoin koukuttuna erilaista. Perusperiaate on kuitenkin, että joka toisella "kierroksella" koukulle kerätään silmukoita ja joka toisella ne "virkataan".

Koukkuamiskoukussa voi olla koukku molemmissa päissä, jolloin sillä voi koukuta sulketun neuleen kaltaisesti. Tässä kuvassa silmukat on juuri kerätty koukulle. 

Siitä syntyi kahdella langalla koukuttu ranneke. 

Suunnitelmana olisi tehdä toinen samanlainen ja hyödyntää ne kintaiden rannekkeina. 

Neuloksia

Silmukoiden luomisen ja perus-silmukoiden opettelun ja kertauksen jälkeen alettiin kokeilla jotain vähän monimutkaisempaa. 

Minun opetusaiheeni oli helmineule. Tein kolme erilaista helmineuletilkkua ja kiinnitin pahville ohjeen viereen. 

Helmineule koostuu vain oikeista ja nurjista silmukoista ja on näin ollen melko helppo neulontava. 

Mosaiikin neulominen vaikutti myös täysin ymmärrettävältä, kun sen perusperiaate avautui. Kuvio muodostuu neulottaessa kerroksia eri väreillä, ja nostamalla välillä silmukka neulomatta toiselle puikolle. 

Tässä opiskelukaverini tekemässä tilkussa on vihreällä neulottaessa nostettu säännöllisesti musta silmukka neulomatta, ja vain nostettu toiselle puikolle. Silmukoita nostettaessa tulee huomioida, että lanka kulkee koko aja molempien puikkojen neulojan puolelta. 

Palmikon neulominen oli aina vaikuttanut melko haasteelliselle, enkä ollut sitäkään ennen kokeillut. Ehdin sitä kuitenkin jo tunnilla yrittämään, ja eihän se selkeillä ohjeilla sen vaikeampaa ollutkaan. 

Tässä kaverin malleja. 

Ja tässä minun aikaansaannokseni. 

 

Palmikoita tulen varmasti jatkossakin tekemään. Niillä saa melko helposti todella näyttäviä kuvioita neuleeseensa. 

Näimme monia malleja nyppylöiden tekemisestä neuletyöhön. Niitä pystyy tekemään mihin kohtaan vain. Valitaan vaipaalle puikolle haluttu määrä silmukoita (mitä suuremman nyppylän haluat, sitä useampia silmukoita voit ottaa) Esimerkiksi 3 s ympärille 4 kertaa pyöritetty lanka aikaansaa jo sormenpään kokoisen nyppylän. 

Alla kaverin taidonnäyte. 

Pitsineulos oli tämän kerran uusista jutuista luultavasti haasteellisin. Ainakin näin etukäteen ajateltuna, ehkä tekniikan kokeileminen ajatuksen kanssa helpottaa. ;) 

Pitsineuloksella valmistettu pipo, jonka kaveri toi malliksi. 

Näin monimutkaista kuviota ei tarvitse toistaiseksi oppia, mutta jotain tämän tyylistä kuitenkin. Omat versiot näistä päivittäin tänne, kun saan ne valmiiksi. :)

Hei me neulotaan!

Neulominen ja neulomisen opettaminen koetaan yllättävän usein aika haasteelliseksi. Savonlinnan kouluissa neulominen aloitetaan vasta viidennellä luokalla, vaikka herkkyyskaudet tämänkin taidon oppimiselle olisivat jo alakoulun ensimmäisillä luokilla. Parempi kuitenkin myöhään kuin...? 

Aloitettiin ihan silmukoiden luomisella. Tapoja on aika monta. (olin tiennyt vain yhden olemassaolosta...) Silmukoita voi luoda ainakin ristikkäin, neuloen, silmuillen tai italialaisittain. 

Silmukoiden luomista neuloen vaihe vaiheelta. 

Opettajan malliesimerkki italialaisittain aloitetusta ja lopetetusta neuloksesta. 

Kuten virkkauksessakin, kokeiltiin myös neuloa ns. "vääräkätisesti" 

Kun sai ajatuksesta kiinni, myös tämä osoittautui mahdolliseksi ymmärtää ja tehdä. 

 

Meille esiteltiin myös snoddar, jolla aloin kokeilla tehdä pipoa. Käsineulonnan tekniikalla etenevä työ olikin hieman hitaampaa, kuin oletin. 

Katsotaan mitä tästä tulee... ;)

Langankiertoja

5 tyttöä, 5 uutta tekniikkaa. 

Salomonin solmuja opetin muille itse. PowerPointin avulla kerroin, miten solmu tehdään. Näytin kuvia kyseisellä tekniikalla valmistetuista huiveista. Esillä oli myös äitini virkkaama huivi, jota sai lähemmin tarkastella. Dokumenttijameran avulla näytin vielä, miten silmukka syntyy. Sitten opastin muita tekemään virkkausta itse.   

Haasteita tuottivat lähinnä silmukoiden venyttäminen keskenään saman mittaisiksi sekä niiden yhdistäminen oikeaan kohtaan työn jatkumisen kannalta. Kaikki kuitenkin saivat salomonin solmunsa syntymään. :)

Sitten olikin vuorossa varrasvirkkausta. 

Ensin tehtiin kaksoisketjusilmukoita. 

Sitten venytettiin viimeinen silmukka ja pujotettiin se "vartaaseen"

Tästä vaiheesta ei ole kuvaa, mutta yllä varras. 

Varmaan ympärille syntyi pitkiä silmukoita, jotka virkattiin neljän ryppäisiin neljällä kiinteällä silmukalla. 

Seuraavalla kierroksella taas virkattaisiin silmukoita vartaalle.

Afrikkalaista kukkaa emme ehtineet vielä kokeilemaan, mutta tutustuimme siihen yksityiskohtaisten kuvien ja selostuksen sekä videon avulla. Alla kuvia esimerkkikukista. 

Tähtisilmukkaakaan emme ajanpuutteen vuoksi itse vielä virkanneet, mutta kattavan teoriapläjäyksen, videon ja havainnollistavan demonstraation avulla tekniikka tuli melko tutuksi. 

Palloa sen sijaan aloitimme. Aluksi tehtiin "napsahtava" magic ring-aloitus. Siitä sitten lähdettiin lisäämään silmukoita virkkaamalla jokaiseen kaksi uutta. Seuraavalla kerroksella joka toiseen ja sitä seuraavalla joka kolmanteen. Kun lisäykset oltiin tehty joka neljänteen, virkattii kolme seuraavaa kierrosta normaalisti. Omani eteni jo puoleen väliin. 

 

Oikein päin käännettynä

Tästä lähdettäisiin kaventamaan ensin joka neljännen silmukan kohdalla ja niin edelleen. Käänteisessä järjestyksessä alun lisäyksiin verrattuna. Kyllä tästä vielä amigurumitaidot kehittyy. :)

Vasemmisto

Olen lähestulkoon oikeakätinen. Vasemmallakin onnistuu moni juttu yllättävän hyvin. Tänään se juttu oli virkkaaminen. 

Ketjusilmukan hahmotti koukku vasemmallakin melko helposti, mutta jo toinen kierros vaati melkoista aivojumppaa. 

Tein vuoronperään kahta virkkausta. Toista koukku vasemmassa ja toista oikeassa kädessä. Oikealla kädellä virkkaus kun on tuttua, joten välillä piti virkata ihan oikeasti ja samalla katsoa, miten pidän langasta kiinni, miten koukusta ja miten sormet ylipäätään ovat. Sitten ajatus piti vielä kääntää ympäri ja tehdä sama peilikuvana. 

Kyllä se siitä harjoituksen myötä viimein lähti sujumaan. Sain ainakin hyvän muistutuksen siitä, ettei virkkaamisen aloittaminen niillekään oppilaille helppoa ole...

Uusi virkkausote sai minut jännittämään vasemman käden lihaksia aivan eri tavalla, ja nyt kämmensyrjässä on ehkä orastava jännetupintulehdus. Maltti on valttia. 

Helmiä

Märkähuovutusta. Villa huopuu lämmön, saippuan ja mekaanisen muokkauksen vaikutuksesta. Suomalainen lampaanvilla huopuu hyvin, kaikki villat ei. Veden ja saippuan avulla voidaan huovuttaa joko tasoa tai kolmiulotteisia hahmoja. 

Koska tasoa olen alakouluaikoina kokeillut, mutta haaveilemani huopikkaat olisivat olleet melko isotöiset, (maybe some day...) päädyin huopahelmien valmistukseen.  

Ensin karstasin villaa, sillä se oli myttääntynyt pussisäilytyksessä. 

Tekniikan tajuamiseen meni hetki, mutta sitten kun pääsi vauhtiin piti vain varoa, ettei raavi karstojen piikeillä kämmenselkiään. ;)

Karstatut villat aseteltiin ohuina laattoina ristikkäin. 

Monta tällaista kerrosta ja lopputulos oli tämä: 

Kun villakerroksia oli tarpeeksi, (kysyin opelta ja kaverilta :D) liitettiin kaksi juomapilliä toisiinsa työntämällä ne vähän sisäkkäin. Tämän jälkeen laitettiin korkistaan rei'itettyyn mehukattipulloon melko kuumaa vettä ja varattiin viereen Marseille -saippuaa. Sitten kasteltiin villa lämpimällä vedellä ja hierottiin siihen vähän saippuaa. 

Sitten villamatto rullattiin tiiviisti pillin ympärille. 

 

Bambumaton ja liukuesteen avulla pötkö "kaulittiin" tiiviiksi. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii jonkun verran aikaa ja ranteita. 

Tiiviistä villapötköstä leikattiin halutun kokoisia pätkiä, joista pyöriteltiin palloja. (Pilliä ei vielä poistettu sillä se esti helmien aukkoja huopumasta umpeen.)

Lämmintä vettä ja saippuaa tarvittiin tässäkin vaiheessa. 

Lopuksi helmet huuhdeltiin saippuattomiksi ja pillin kappaleet poistettiin helmien sisältä. Helmet aseteltiin kuivumaan grillitikkuihin. 

 

Näistä tulee ehkä rannekoru. :) hih.